Paljon materiaa vaan

Täytin vuosia. Hyi helvetti.Täytettyään 25 alkaa nuo vuodet näyttää se verran exponentiaalisilta, ettei niitä kannata enää edes laskea. Häveliäästi taas jätin toivomatta mitään, sillä en halunnut matkalaukkuihin yhtään ylimääräistä kannettavaa. Kuitenkin läheiset muistivat muumimukein ja kulutustavaroin, tästä heille lämminhenkinen kiitos!

Lahjoin itse itseäni Ferragamolla, kun sattui lahjaostoksilla kohdille. Voidaan tietysti myös sopia, että tämä on iskältä, tai J:ltä (vieläkö blogimaailmassa lyhennetään poikkikset, tyttikset, aviomiehet ja sisarukset kirjaimiksi?), tai vaikkapa isovanhemmilta. He kun ulkoistivat lahjaprosessin.

Jotta ei nyt menis vuoden pinoominen ihan lahjapaukutteluksi, niin pohditaanpa hetki mennyttä vuotta. 25-vuotiaana vietin erään elämäni hauskimmista kesistä ja sain paljon kansainvälisiä ystäviä. Se oli tervetullut yllätys, sillä kesästä piti tulla yksi elämäni tylsimpiä. Kesän päätteeksi menin kihloihin ja aloitin maastamuuttoprosessin kohti Yhdysvaltoja (siitä lisää täällä). Sain viisumiprosessin saatettua loppuun maaliskuussa. Valmistuin filosofian kandidaatiksi.

Edessäpäin ovat muutto Kaliforniaan, valmistuminen maisteriksi ja avioliiton rauhaisa (?) satama.
Että ei muuta kuin eteenpäin kukkasilta ja mantelilta tuoksuen!

Hiiop!